Tavis tablettikuvassa kupolin huipulla.
"Me kahvilassa istuttihin ja.." alkaa berliiniläinen tango 1930-luvulta.
Virtuaalisesti se ei ollut yhtä yksinkertaista. WiFin eli langattoman verkon löytäminen osoittautui haasteeksi. Hotelli tarjoaa 60 min kerrallaan nettiaikaa.
Humboldt-yliopiston Internet-toimisto neuvoi katukahvilaan. Humboldt-yliopistossa on vaikuttanut mm. Albert Einstein ja sieltä ovat valmistuneet myös Karl Marx ja Friedrich Engels.
Amerikkalaiset kahvilat, kuten Starbucks tarjoavat asiakkailleen pääsyn
langattomaan verkkoon.
Virtuaalikahvilan tapaaminen onnistui kuvan FBI-kahvilassa, jossa aikaa
ei onneksi rajoitettu. Mielenkiintoista oli, että minä olin ainoa verkon
käyttäjä. Eikä tablettejakaan näkynyt viikon aikana kuin muutama ennen kuin lähtöportilla Tegelin lentokentällä.
Virtuaalikahvilaan osallistuminen livenä Berliinistä on osoitus tabletin käytettävyydestä. Samoin akun kesto ja käsilaukkuun mahtuminen. Androidin ACP-sovellusta pitää vielä harjoitella, sillä oheisen videon lähettäminen Saksan valtiopäivätalosta ei onnistunut Virtuaalikahvilassa. Onneksi sentään saatiin hetki livekuvaa.
Valokuvien ja videoiden ottaminen sujuu helposti ja niiden siirto sähköpostiin tai blogiin onnistuu ilman kaapelia, koska ne ovat samalla laitteella. Tunnustan kuitenkin, että tämän viimeistelin kannettavalla, sillä kärsivällisyys/taito ei riittänyt tabletilla.
Virtuaalikokemus Berliinistä käsin osoitti, että itäsuomalaisina voimme olla ylpeitä virtuaalivalmiuksistamme. Lopuksi vielä saksalainen esimerkki siitä, miten virtuaalisuus muuttaa ajattelua yksityisestä ja julkisesta.
"JOS VOISIT SUUDELLA VAIN YHTÄ IHMISTÄ ELÄESSÄSI, NIIN KUKA SE OLISI?" kysyy kuvan teksti. Kulman takana on kamera, jossa voit käydä suutelemassa ja kuva siirtyy nettiin välittömästi. Jätimme väliin tällä kertaa.
