Hello everyone! Nimeni on Minna Rönkkö, ja olen töissä
Sisä-Savon kansalaisopistossa suunnittelijaopettajana, eli huseeraan vähän
siellä täällä ja jaan aikani sekä opettamisen että muiden työtehtävien välillä. Opetan tällä hetkellä lähinnä
englanninryhmiä, ja vaikka opetuspaletissani on hieman jotain muutakin, kielet
ovat nyt ja varmaan jatkossakin kuitenkin pääalueeni.
Olen kuluneen vuoden aikana saanut kovasti tieto- ja
viestintäteknistä koulutusta Osaava-hankkeen kautta, ja voin rehellisesti
sanoa, että TVT –osaamiseni on parantunut tänä aikana huimasti! En nimittäin
ole aikaisemmin ollut kovinkaan innostunut tietotekniikasta, mikä johtuu ehkä
siitä, että kaiken osaamani olen joutunut opettelemaan hankalasti yrityksen ja
erehdyksen kautta, ja osaamiseni on loppujen lopuksikin ollut –vähän asiasta
riippuen- melko horjuvaa. Nytkin ensimmäinen ajatukseni rehtorimme ehdotukseen
siitä, että osallistuisin blogipajaan ja alkaisin pitää omaa blogia, oli
torjuva. Mitä, minäkö? Kääk! Miten
sellainen blogi oikein tehdään? En minä tiedä blogeista mitään, enhän edes lue
niitä! Riittääkö aika sitten blogin päivittämiseen? Onko se hankalaa? Lukeeko
sitä blogia sitten kukaan? Näitä kysymyksiä pyörittelin mielessäni, ja täytyy
myöntää, että suhtauduin melko pessimistisesti ajatukseen blogin luomisesta
ja jatkuvasta päivittämisestä.
Rehtorimme Kirsti oli varma siitä, että tämä olisi hyvä juttu, joten ei siinä
sitten auttanut muu kuin ottaa lusikka kauniiseen käteen ja ilmoittautua blogipajaan.
Mielessäni oli hatara hahmotelma siitä, että voisin ehkä luoda
englanninkielisen blogin englannin keskustelukurssilaisiani silmällä pitäen.
Voisin kirjoittaa blogiin jonkinlaisen tiivistelmän kunkin viikon
keskusteluista, ja kurssilaiset voisivat käydä sieltä lukemassa viikon keskusteluaiheista.
Ajattelin, että koska tunneilla keskitymme puhumiseen, blogi voisi tukea luetun
tekstin ymmärtämistä ja myöhemmin ehkä
myös kirjoittamista.
Blogipaja oli positiivinen yllätys, ja kuinka ollakaan,
kurssin päätteeksi kävelin ulos luokasta omilla pikkukätösilläni luodun uuden
blogin omistajana! Meillä kurssilaisilla oli erilaisia tavoitteita kurssin
suhteen, mutta minä keskityin luomaan blogilleni ulkoasun, sillä sisällön
ajattelin tulevan blogiin ajan myötä pikkuhiljaa. Tässä onnistuttiin, ja olin
lopputulokseen tyytyväinen. En yrittänyt liian hienoja kikkailuja, vaan
keskityin luomaan blogista ulkoasullisesti sellaisen, minkä ajattelin olevan
visuaalisesti tarpeeksi näyttävä mutta kuitenkin luettava. Koska blogini on
tekstipohjainen, minun ei siitä erityisen erikoista ollut tarpeen tehdäkään.
No entäs sitten elämä blogipajan jälkeen; jäikö blogini vain
yhdeksi kurssituotokseksi ja kuolleeksi
sivuksi internetin määrättömässä viidakossa jonne kukaan ei eksy? Itse asiassa
ei jäänyt, vaan päivitän blogiani viikoittain ja opiskelijanikin ovat sen
löytäneet. Homma on edennyt niin, että kun keskustelukurssit syksyllä
käynnistyivät, annoin kaikille kurssilaisille blogini osoitteen ja katsoimme
sitä ensimmäisellä kokoontumiskerralla yhdessä. Kerroin ajatuksestani, että
kirjaan sinne viikon päätteeksi tunneilla käydyt aiheet ja mielenkiintoisimmat
keskustelut, ja jokainen voi käydä blogista lukemassa tekstejä ihan vaikka
omaksi ilokseen, tai jos on joutunut olemaan tunnilta pois, päästäkseen
kärryille siitä, mistä viimeksi keskusteltiin. Melko pian lisäsin viikoittaisen
päivityksen loppuun lyhyehkön kappaleen, jossa kerron seuraavan viikon
ohjelmasta, ja huomasinkin syksyn mittaan, että ainakin osa opiskelijoista käy
viikoittain katsomassa seuraavan viikon aiheen jo etukäteen! Tämäkin on sitten
tietysti tuonut minulle painetta päivittää blogia säännöllisesti, mutta nyt kun
siihen on tottunut, se ei enää tunnu erityisen stressaavalta. Olen ottanut
tavaksi päivittää blogin perjantaisin, ja käytännössä katsoen olen ehtinyt
tehdä sen aina jossain vaiheessa työpäivän aikana. Muutaman kerran päivitys on
jäänyt iltaan, mutta kuten sanottua, erityistä hampaat irvessä -ponnistelua ei
päivittämisestä ole tullut. Näin ollen voin suositella blogia muillekin
kieltenopettajille; itse ainakin koen sen mielekkäänä opetuksen tukivälineenä.
Jatkossa aion laajentaa blogini käyttöä siten, että opiskelijat pääsisivät
antamaan kommenttejaan sinne. Tässä vaiheessa vain minulla on oikeudet
kirjoittaa sinne. Kuten jo aiemmin mainitsin, en tosiaankaan ole koskaan ollut
mikään kompuutterihirmu, mutta blogipajan avulla pääsin niin hyvään malliin
blogini kanssa, että pääsin yli pelostani käyttää sitä. Nyt, muutaman kuukauden
käytön jälkeen minusta tuntuu siltä kuin
olisin tehnyt tätä aina. Olenkin taas yksi elävä esimerkki elinikäisen
oppimisen vaikutuksista! Uskoisinkin, että tässäkin asiassa suurin kynnys on
siinä, että uskaltaa kokeilla ja aloittaa; the rest niin sanotusti will follow!
